Lapista löytyi valtava kultahippu
Ivalojoen sivuhaaralla sijaitsevalta valtaukselta löytyi yli 61-grammainen isomus, joka on suurin Suomesta viimeisen kahden vuoden aikana löydetty kultahippu.
Sotajoen hippu painaa 61,5 grammaa. RAIMO NIEMELÄ
Mieskolmikko teki elokuussa merkittävän kultalöydöksen Lapin erämaassa.
Kalervo Ruohoniemi, Jari Myllykangas ja Markku Hannu olivat Sotajoen varrella sijaitsevalla Ruohoniemen valtauksella kaivamassa kultaa.
Sotajoki on Ivalojoen 28 kilometriä pitkä sivuhaara, ja jokien yhtymäkohdan tienoilta tehtiin vakuuttavia kultalöytöjä jo 1870-luvulla, jolloin helsinkiläinen Johan Tallgren kaivoi sieltä kahdeksassa vuodessa noin 25 kiloa kultaa.
Vaikka alkukesä oli säiden puolesta hyvää kaivuuaikaa, loppukesällä tilanne on ollut toinen. Sotajoen vesi on elokuussa 2022 korkealla, ja kaivuumontuissa on vettä, mikä tekee kullanetsinnästä hankalaa.
Ruohoniemi on mennyt edeltä leiriin lämmittämään soppaa, Myllykangas ja Hannu ovat yhä koneen ääressä.
– Kuulin täryseulan hiljenevän ja vesipumpun sammuvan ja ajattelin, että pian päästään syömään, Hannu kertoo.
– Normaalisti Jari pehmittää rihlat, kauhaisee sankoon pari ylintä rihlaa, kävelee rantaan, ottaa vähän kirkasta vettä, pyöräyttää sangonpohjaa ja tarkastaa mitä oli tulossa, kuvailee Hannu tavanomaista rutiinia.
Rännitys on vaskoolihuuhdonnan ohella kullankaivuun perustekniikka. Siinä maa-ainesta siirretään ränniin, johon johdetaan vettä. Rännin pohjalla on erilaisia rihloja, jotka on yleensä valmistettu puusta, metallista tai kumista. Kun vesi huuhtoo kevyemmän aineksen pois, kulta jää raskaampana rihloihin.
Sillä kertaa Myllykangas ilmestyi toimistaan tavallista nopeammin Hannun luo, mitä Hannu hieman ihmetteli. Miehet lähtivät syömään. He kävelivät hiljakseen kohti ruokailupaikkaa, kun Myllykangas ilmoitti, että nyt se löytyi.
– Kysyin että mikä. No se ISO HIPPU, jota olet koko kesän hokenut! muistelee Hannu hetkeä, jolloin sai tiedon heidän löydöstään.
– Oikeinko tosi? Voihan per…. Kuinka iso? sai Hannu kysytyksi.
Myllykangas kertoi jättäneensä isomuksen rihlaan lepäämään ja ”ihmettelemään päivänvaloa”.
Konjakit leirissä
Kun Myllykangas ja Hannu saapuivat kodalle, jossa Ruohoniemi oli lämmittänyt soppaa, he istuutuivat hiljaisina penkille. Lopulta Myllykangas kertoi löydöstä myös Ruohonimelle, joka ei aluksi meinannut ottaa kertomusta kuuleviin korviinsa.
Miehet kuitenkin söivät ja joivat vielä kahvit, ennen kuin kävelivät takaisin rantaan. Kiiltelevä hippu odotti heitä rihlassa, ja pian miehet arvioivat sen painoa.
– Pidin hippua kädessäni ja sanoin, että se painaa 62 grammaa, Hannu kertoo.
Leiriin palattuaan kolmikko joi hipun löytymisen kunniaksi konjakit. Punnitus paljasti, että Hannun arvio oli ollut varsin tarkka, sillä vaaka näytti 61,8 gramma. Virallisessa punnituksessa painoksi tuli 61,5 grammaa.
– Hetken istuttuamme lähdimme takaisin työmaalle tekemään päivän työn loppuun, Hannu kertoo.
Harvinaista
Suomesta ei ole sitten kesän 2020 löytynyt yhtä suurta hippua. Se edellinenkin suuri hippu oli lähes täsmälleen nyt löytyneet kokoinen. Hannu epäilee, että konekaivuun päätyttyä Lemmenjoella isomukset käyvät yhä harvinaisemmiksi.
– Hipun löytäminen tuntui todella hienolta ja helpottavaltakin. Kaivauksella on sellainen tunne, että tulosta pitäisi saada tehtyä, kun kulut juoksevat koko ajan. Tuntui siltä, että koko kööriltä pääsi helpotuksen huokaus, Hannu päättää.
Yli 40 vuotta Saariselän ja Sotajoen välillä kultaa kaivanut Kalervo Ruohoniemi arvioi, että hänen valtaukseltaan löydetään vuodessa 1–2 kiloa kultaa.
– Lämmittäähän se sydäntä, hän sanoo isomuksen löytymisestä.
Suurin osa Ivalojoen alueen kullasta on hiekkamaisen hienojakoista, mutta silloin tällöin nousee 10 gramman kahta puolta olevia hippuja.
– Edes grammaista ei ole tullut pitkään aikaan. Ja nyt se antaa tuollaisen isomuksen. Sen jälkeen juotiin konjakit ja kun jatkettiin kaivamista, kulta oli jälleen hienon hienoa.
Erämaan kutsu
Ruohoniemi kertoo alkaneensa etsiä kultaa ”vahingossa”. Hän oli 1980-luvun alkupuolella kalassa Norjan Lapissa, kun kaksi kaivajaa tuli kertomaan kullanetsinnästään. Myös luonto ja erämaan rauha vetävät häntä puoleensa.
– Ollaan niin huonon tien takana, ettei täällä kukaan käy. Kyllä se hiljaisuus vetää puoleensa, Ruohoniemi naurahtaa.
Hipun tulevaisuus on vielä auki.
– Se on ainakin toistaiseksi minulla jemmassa, mutta saatan sen joskus myöhemmin muuttaa rahaksi, Ruohoniemi tuumii.
Lapin kulta on vetänyt kaivajia puoleensa pitkään, sillä ensimmäinen Lapin kultaryntäyksistä koettiin 1860- ja 1870-lukujen taitteessa. Silloin Ivalojoen kullasta kamppailivat muiden muassa Oulusta tulleet merimiehet Jakob Ervast ja Nils Lepistö sekä koko ikänsä kultaa etsinyt kruunuvouti Planting, joka tuli merimiesten löydöstä ilmeisesti kateelliseksi ja yritti anastaa näiden valtauksen.
Myös sotien jälkeen koettiin ryntäys, joka synnytti monia legendoja, joista eräs koskee vuosikymmenet kultaa kaivaneen Jaakko Isolan kadonnutta kulta-aarretta.
Aikanaan Lapista onkin löydetty huomattavasti tuoretta löytöä suurempia kultahippuja. Mittaushistorian massiivisin kultakimpale löytyi vuonna 1935, kun Evert Kiviniemi nosti lapiolla 392,9-grammaisen järkäleen Luttojoesta.
Voi tosin olla, että vuonna 1910 Aleks Kiviniemen lapiolla ylösnostama, 385,36-grammainen kimpale oli tätäkin suurempi. Siitä oli ehditty ottaa kahdet sormuskullat päältä pois ennen mittaamista, joten se saattoi olla löydettäessä jopa yli 400-grammainen.
Kuvan vasemmassa reunassa Jari Myllykangas ja oikealla Markku Hannu, jotka olivat rännin ääressä, kun hippu päätyi rihloihin. Keskellä valtauksen omistaja Kalervo Ruohomieni. MARKKU HANNU
Hippu Jari Myllykankaan kädessä, taustalla näkyy joen uoma. MARKKU HANNU
Lähde https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/beac5539-0920-4e5f-aaaa-8223de386665