Entinen narkomaani pelkää, että huumeiden käyttöhuoneissa etsittäisiin uusia käyttäjiä ja välittäjiä: “Ne olisivat vain kohtaamispaikkoja”
En näe mitään järkeä sille, miksi meillä pitäisi olla paikkoja, joissa rikos sallitaan, sanoo Matti. Hän pääsi kuiville huumeista kolmetoista ja alkoholista viisi vuotta sitten.
Etelä-Pohjanmaalla nykyään asuva Matti oli 15-vuotias, kun hänen isänsä teki itsemurhan.
Isän kuoleman jälkeen perhe muutti Keski-Suomessa maaseudulta kaupunkiin. Siitä hetkestä Matin elämä luisui huumeiden ja muiden päihteiden sekä rikosten maailmaan.
– Arkuus ja ensimmäisenä kohtaamani väärä ystäväpiiri johtivat huumekuvioihin ja rikoksiin.
Matti esiintyy tässä jutussa vain etunimellään omasta pyynnöstään.
Saimme yhteyden häneen Kan-kodin kautta. Matti on ollut useaan eri otteeseen hoidossa kristillisessä alkoholistien ja narkomaanien kuntoutusyksikössä Kan-kodilla Kortesjärvellä.
Entinen narkomaani torjuu jyrkästi huumeiden käyttöhuonekokeilun Suomessa
KuunteleMatti on entinen narkomaani, joka on ollut nyt vuosia raittiina sekä huumeista että alkoholista. Hän esiintyy tässä jutussa vain etunimellään omasta pyynnöstään. Toimittaja on Päivi Rautanen.
Matti pääsi kuiville rankasta huumeriippuvuudestaan jo 13 vuotta sitten. Alkoholi jäi taakse viisi vuotta sitten.
– Viimeinen hoitojaksoni Kan-kodilla kesti kahdeksan kuukautta. Olin tuosta ajasta puolet niin sanotusti hoidossa ja toisen puolen toimin talonmiehenä. Tekemistä ja touhuamista oli paljon.
“Käyttöhuoneet ajautuisivat välityspaikoiksi”
Suomessa on keskusteltu viime kuukausina siitä, pitäisikö meillä sallia huumeiden käyttöhuoneet, joissa olisi myös asiantuntija-apua paikalla ohjaamassa halukkaita käyttäjiä hoitoon.
Matti tyrmää käyttöhuoneet kylmästi, vaikka myöntääkin, että ajatuksessa voi olla jotain hyvääkin.
– Ne olisivat vain kohtaamispaikkoja. Siellä nähdään toisia narkomaaneja ja tiedetään, keillä on aineita.
Matti arvioi, että käyttöhuoneet ajautuisivat lopulta huumeiden välityspaikoiksi. Hän pohtii, mitä itse olisi tehnyt, jos hänen narkomaanivuosinaan olisi ollut sallittuja huumeiden käyttöhuoneita.
– Olisin seurannut ketä siellä käy ja lähtenyt seuraamaan heitä. Näin olisin tutustunut uusiin käyttäjiin. En näe mitään järkeä sille, miksi meillä pitäisi olla tuollaisia paikkoja, joissa rikos sallitaan.
Matti toivoo, että käyttöhuoneet unohdetaan ja rahat käytettäisiin hoitolaitoksiin ja hoitopaikkojen perustamiseen. Hänen mukaansa käyttäjien pitäisi saada apua mahdollisimman nopeasti juuri silloin, kun heiltä itseltä löytyy halua kuntoutumiseen ja raitistumiseen, eikä vasta aikojen päästä.
Kan-kodilla varovaisen myönteisiä
Kortesjärven Kan-kodin ohjaajat Johanna Keskinen ja Hannele Sui-Tuomaala kertovat, että myös heidän kuntoutusyksikössään huumeiden käyttöhuoneista on keskusteltu asiakkaiden kanssa.
– Toiset ovat puolesta ja toiset vastaan. Tämä on vaikea asia: oikeaa ja selkeää vastausta on vaikea löytää, sanoo psykiatrinen sairaanhoitaja Hannele Sui-Tuomaala.
Huumeiden käyttöhuoneet kuuma puheenaihe myös Kan-kodilla
KuunteleKan-kodin ohjaajat Hannele Sui-Tuomaala ja Johanna Keskinen ovat toimittaja Päivi Rautasen haastattelussa.
Sui-Tuomaala pohtii asiaa oman työkokemuksensa siivittämänä ja nostaa käyttöhuoneiden hyväksi puoleksi sen, että henkilökunta ohjaisi käyttäjiä avun ja hoidon piiriin.
– Ehkä sillä estettäisiin, että huumeiden käyttäjät eivät olisi väärässä paikassa neuloineen ja aineineen.
Johanna Keskinen allekirjoittaa kollegansa ajatukset. Tarpeen tullen hän olisi valmis työskentelemään huumeiden käyttöhuoneissa.
– Kyllä voisin, ilman muuta. Tämä päihdetyö on minulle sydämen asia.
“Olinko vielä tarpeeksi pohjalla”
Matin selviytymistarinassa Kan-kodin lukuisilla hoitojaksoilla on ollut suuri merkitys.
– Siellä oli paljon työtoimintaa ja kaikkea touhua. Sain kasvaa uuteen minääni ja siirtyä pikku hiljaa omilleni.
Niin kuin monen muun huumetarinassa myös Matilla usko on ollut kantava voima. Tosin ei sekään heti auttanut.
Elettiin vuotta 2001.
– Tulin kasteelta helluntaiseurakunnasta. Muut lähtivät sieltä perheidensä ja ystäviensä kanssa pois. Minun kaverini nojasi autoon ja heilutti heroiinipussia. Sille reissulle lähdin ja sillä matkalla meni seitsemän vuotta.
Matti tuumaa, että ei ollut tukijoita ja apua vielä tarpeeksi siinä vaiheessa.
– Enkä tiedä, olinko vielä siinä vaiheessa kolunnut tarpeeksi pohjalla, jotta olisin ymmärtänyt elää kunnolla.
“En tuo menneisyyttäni eteenpäin”
Matti on elänyt nyt viitisen vuotta täysin raitista elämää, ei huumeita eikä enää alkoholiakaan.
– Minulla on vaimo, uusia ystäviä, eläimiä ja paljon mielekästä tekemistä ja auttamista. Ne kantavat eteenpäin. Läheiset hyväksyvät minut tällaisena. En tuo menneisyyttäni eteenpäin, vaan yritän jättää sen taakseni. Jatkan elämääni puhtain ja rehellisin keinoin.
Rehellisyys ja avoimuus toi Matin rinnalle myös puolison.
– Tapasimme vaimon kanssa vahingossa Tinderissä. Hän on kotoisin Etelä-Suomesta, mutta oli vierailemassa Etelä-Pohjanmaalla tuttaviensa luona.
– Hän lähti minua tapaamaan, kun asuin vielä Kan-kodilla. Kerroin hänelle rehellisesti menneisyyteni ja sen, miksi olin Kan-kodilla. Hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen ja arvosti rehellisyyttäni. Menimme naimisiin, asumme yhdessä ja elämme normaalia, raitista elämää.
Lähde https://yle.fi/uutiset/3-12652749