Rohkea nuoripari kunnosti 400-vuotiaan maatilan keskellä merta ja vetää luonnonsataman ajoittain täpötäyteen

Korppoon ulkosaaristossa sijaitsevan Björkön luonnonsatama on aina ollut suosittu, mutta nyt sinne tullaan myös kahville.Jaa artikkeli

Santeri Knaapinen ja Tiia Kaartovuori häärivät itse tiskin takana palvelemassa asiakkaita. Kahvila avautuu tänä kesänä vasta 10. heinäkuuta, sillä he menevät tilallaan naimisiin. Kuva: Eija Mansikkamäki

Eija Mansikkamäki

Joskus elämässä asiat osuvat ihmeellisesti kohdalleen. Niin vaikuttaa käyneen Salosta kotoisin olevalle Santeri Knaapiselle, 27.

”Tämä oli lempisaareni ja ykköskohteeni niin kauan kuin olen veneillyt. Kävin ystävieni kanssa täällä veneellä, vietimme kolme päivää ja tutkimme saarta. Luulimme, että tämä oli kansallispuistoa, emmekä miettineet asiaa sen suuremmin.”

Vuonna 2019 hän kuuli, että saari tulee myyntiin ja pelästyi.

“Aloin miettiä, mitä täällä alkaa tapahtua.”

Knaapinen sai ostettua isänsä kanssa tilan, johon kuuluikin valtaosa saaren tunnetusta sisäjärvestä sekä kansallispuistoa ja mökkitontteja.

”Minun visioni oli säilyttää luonnonsatama luonnonsatamana, saada pitkään tyhjänä olleelle vanhalle tilalle uutta elämää ja päästää ihmiset tutustumaan paikkaan. Monet tilat on lohkottu pieniksi, talojen päädyissä saattaa asua eri perheet, navetta on romahtanut ja purettu. Mutta tämä tila oli yhtenäinen.”

Saari kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon ja sijaitsee Nötön ja Jurmon välissä Korppoon ulkosaaristossa. Sinne pääsee ilmaiseksi yhteysaluksella Kirjaisista ympäri vuoden.

Björkö on vajaat kaksi kilometriä suuntaansa. Sen suuren ja syvän Insjön-sisäjärven vesi vaihtuu hitaasti, vain kerran 15 vuodessa. Hurjapäät hyppelevät järveen kalliolta uimaan.

Saaren nimi ei välttämättä juonnu koivusta (björk), vaan birkasta eli se on saattanut olla jo muinoin viikinkien pysähdyspaikka.

Tilalla on oltu kirjoilla vielä 1970-luvulla, mutta ympärivuotinen asuminen loppui 1950-luvulla eli se oli ollut 70 vuotta remontoimatta. Se ei rakennusinsinööriksi opiskelevaa Knaapista ja tämän morsianta Tiia Kaartovuorta, 24, haitannut, päinvastoin.

”Talo oli pystyssä vuonna 2019, mutta nurkat piti nostaa ja lattiat oikaista. Teimme kaikki puolessa vuodessa lähes yötä päivää.”

Aloitus oli marraskuussa 2019, ja valmista tuli 2020 juhannuaaton aamuna kello 2.

Vanhaa on säilytetty niin paljon kuin mahdollista: ovissa on alkuperäiset ovilehdet, ikkunoita on tilattu mittojen mukaan, uutta on teetetty vanhasta puusta ja salissakin on alkuperäiset tapetit, kalusteet ja nimitaulu tilan aiemmista isännistä.

Tilan myi Knaapisille iäkäs Brita Matsson, sukuhaaransa viimeinen ihminen. Hänen kanssaan sovittiin vanhan esineistön esillepanosta, mutta itse toiminnasta ei tullut vaatimuksia.

”Me lupasimme elävöittää ja kunnostaa tilaa vanhaa kunnioittaen.”

Naapuri alkoi kunnostaa sukumökkiään yhtä aikaa, ja tiloilla on yhteinen porakaivo.

Sisäjärvi Insjön on kymmenen hehtaarin laajuinen ja jopa 17 metriä syvä. Kun vesi vaihtuu järvissä keskimäärin kahdessa vuodessa, tässä järvessä aikaa kuluu 15 vuotta, minkä vuoksi sitä varjellaan esimerkiksi pesuaineilta. Kuva: Eija Mansikkamäki

Navetan vieressä on liki satavuotias tuuliviiri, joka kertoo, että tila on vuodelta 1622. Pihalla on alkuperäisiä rautatuoleja ja niiden seurana räsymattoja, lepotuoleja ja hetekoita. Alkuperäisen tilan tapaan pihapiirissä käyskentelee myös pari hevosta ja lehmiä, jotka pitävät nurmikon lyhyenä.

”Sitten on kanoja, jotka ovat biojätteen käsittelyn esiaste: ne syövät kakunmurut, mansikan rontit ja omien muniensa murskaa, jolloin niiden omista munista tulee tosi vahvoja.”

Myös astiat ovat pitkälti täältä löytyneitä tai naapurisaarilta saatuja. Ja niitä tarvitaankin, sillä pariskunta aloitti heti kahvilan pitämisen, vaikka käsillä olikin ensimmäinen koronakesä.

Vastaanotto oli hyvä: veneitä lipui kuumana kesänä suojaisaan luonnonsatamaan niin, että lahdessa oli välillä 107 yöpyvää venettä, ja kahvilassa piipahtavat Busterit päälle. Juhannussalkoakin oli pystyttämässä satakunta ihmistä. Koronakesä olikin tähänastisista ennätysvilkas.

Tosin kaikki veneilijät eivät lähde puolen kilometrin kahvilapolulle, ja toiset taas menevät vain sinne. Tänä vuonna kahvila Café Björkö aukeaa vasta 10. heinäkuuta, sillä nuoripari menee saarella naimisiin alkukesästä.

Knaapinen on kirjoilla saaressa, mutta asuu myös mantereella.

”Pyykinpesu kantovedellä on hankalaa ja kun kaikki sähkö tehdään aurinkosähköllä, se ei kaikkiaan riitä marras–tammikuussa.”

Saaren korkein kohta Kumlet, jonka näkötornista voi tähystellä Utön majakkaa ja kaikkiin ilmansuuntiin avautuvaa Saaristomerta. Kuva: Eija Mansikkamäki

Tila on alunpitäen niin suojaisessa paikassa, ettei tuuli riitä eikä Knaapinen halua mäelle myllyjä pitämään ääntä ja pilaamaan maisemia.

”Tämä on luonnonsatama ja haluaisin pitää täällä autenttisen fiiliksen.”

Aurinkopaneelistokin on kaukana kallioilla eikä rakennusten katoilla, ja jämerä akusto piilottelee talon takana.

Menneen talven pariskunta vietti Etelä-Koreassa, missä Tiia opiskeli digitaalista liiketoimintaa ja koreaa ja Santeri energia- ja jätevesitekniikkaa.

Kondiittori Henriikka Salo kehitti viime kesäksi Björkön kantatilan 400-vuotisnimikkoleivoksen, jossa on marenkia ja tilan omaa raparperia. Kuva: Eija Mansikkamäki

Kondiittori Henriikka Salo leipoo hapanjuureen leivät ja pullat. Hän kehitti viime kesäksi Björkön kantatilan 400-vuotisnimikkoleivoksen: marenkisen juustokakun, jonka vihreä väri ja punainen sydän tulevat navetannurkan raparpereista.

Uunit toimivat kaasulla, ruusukupit tiskataan käsin pesuvadeissa, tiskivedet imeytetään maahan ja jätevedet menevät vuokrattavn saunan kaivoon.

Pihan tallissa voi tutustua tilan työkaluista, kalusteista, esineistöstä ja valokuvista koottuun pieneen esittelytilaan. Ilmenee, että saarella on ollut kappelikin, ja suunnistuksessa on auttanut kivikompassi.

Talon töissä ja kahvilatarvikkeiden kuljetuksissa auttavat nuorten vanhemmat ja isovanhemmat.

Myös Aspön, Utön, Nötön, Bodön ja Trunsön yrittäjät tukevat toisiaan.

”Työnjakomme on muotoutunut luontaisesti sellaiseksi, että yhdestä saa kalaa, toisesta kalakeittoa, kolmannesta burgereita ja niin edelleen. Olemme saaneet muista saarista vanhoja astioita ja antaneet niille uuden elämän.”

Lähde MT