Koli on muutakin kuin ikoninen näköalapaikka – näitä vähemmän tunnettuja helmiä ei kannata jättää väliin

Huippujen kierroksella saa nauttia kolmenlaisista näkymistä. Ukko-Kolilta avautuu ikoninen maisema, Paha-Koli kiehtoo jyrkkine kallioi­neen. Akka-Koli on paras paikka auringonlaskun ihailuun.

Kolin jylhissä maisemissa kelpaa patikoida lähes säällä kuin säällä. Sadesään sattuessa näköaloja voi ihailla sisältäkin ja painottaa reippailun sijaan hemmottelua.

Monelle Koli on yhtä kuin Ukko-Kolin ikoninen maisema. Ukko-Kolille nouseminen onkin Kolin-kävijän ehdoton kohde. Kiipeäminen palkitsee, satoi tai paistoi. Kannattaa kuitenkin valita retkeen reissun kirkkain päivä.

Reippailija patikoi huipulle noin kolmen kilometrin pituisen, metsäisen Kylän polku -reitin, joka lähtee alhaalta Kolin kylältä kirkon vierestä. Reitti on helppokulkuista hiekkatietä ja selkeästi opastettu, mutta nousua kyllä piisaa – varsinkin aivan lopussa. Kannattaakin varata kävelyyn ihan reilusti aikaa ja pysähdellä kaikessa rauhassa kuuntelemaan purojen solinaa ja haistelemaan metsän tuoksua.

Hyvät jalkineet ovat ykkösvaruste Kolin-reissulle, ja kerrospukeutuminen on järkevää: kiivetessä tulee äkkiä kuuma syysauringon paistaessa, mutta ylhäällä maisemia ihastellessa alkaakin paleltaa.

Matkan varrella ennen viimeistä nousua on parikin nuotiopaikkaa, joissa on polttopuut valmiina: Vaaralanaho sekä Turula, jonne päästäkseen on tehtävä pieni poikkeama Kylän polulta. Molemmat sijaitsevat viehättävässä maalaismaisemassa korkeiden vanhojen lehtipuiden katveessa.

Koli inspiroi taiteilijoita

Ukko-Kolin näköalapaikalla nousun vaiva palkitaan. Ensikertalainen mykistyy, mutta tuskin maisema jättää kylmäksi uudelleen vierailijaakaan. Huikeiden maisemien ihastelun jälkeen kannattaa ehdottomasti jatkaa Huippujen kierrokselle eli käydä myös Paha-Kolilla sekä Akka-Kolilla, josta näkymät ovat metsäiset. Komeimman maiseman voi myös säästää sokeriksi pohjalle ja tehdä kierroksen vastapäivään, eli aloittaa Akka-Kolilta ja jättää Ukko viimeiseksi.

Jos aikaa on, sää suosii ja mieli tekee kauemmas ihmisten ilmoilta, suunnaksi voi ottaa vielä Mäkrävaaran. Reilun seitsemän kilometrin pituisella Mäkrän rengasreitillä saa myös varautua nousuihin. Etenkin vaaran laelle johtaa jyrkkä ja vaativa nousu. Tänne kapusi yli sata vuotta sitten myös Eero Järnefelt maalaamaan – hänen tauluissaan usein esiintyvä käkkyräinen mänty on yhä paikallaan. Eväät kannattaa totta kai ottaa mukaan ja viettää taukoa vaikkapa Ikolanahon tulipaikalla.

Räsävaaralta avautuvat hienot näkymät

Jalkojen sijaan alleen voi ottaa menopeliksi myös pyörän. Kansallispuistossa pyöräily on kielletty, mutta alueelta löytyy pyöräilijälle monta muuta suuntaa. Pyörän voi vuokrata kolmeksi tunniksi tai vaikka koko päiväksi. Sähköavusteisella pyörällä meno on häkellyttävän mukavaa, kun mäkistenkään reittien polkeminen ei tunnu missään.

Helppo reitti kokeilla pyöräilyä on ajaa vaikkapa Räsävaaralle. Pyörä kannattaa jättää nuotiopaikalle ja kulkea lopun hieman jyrkempi osuus jalan. Järnefelt on maalannut täälläkin, kertoo kyltti polun varressa: Metsälampi-teokseen vuonna 1895 ikuistettu lampi päilyy tummana kallioisen rinteen alapuolella.

Räsävaara kohoaa 300 metrin korkeuteen merenpinnasta, eli lähes samoihin lukemiin kuin Ukko-Koli (347 m). Huipulla on puinen näkötorni, jonne kiipeä­minen hirvittää aluksi, mutta torni tuntuukin lopulta tukevalta ja turvalliselta. Kapuaminen kannattaa: tornista avautuvat huikaisevat näkymät metsän yli Pieliselle. Toisessa suunnassa kohoavat Kolin huiput.

Pyöräilyyn tai patikointiin sopii melkein sää kuin sää, kunhan pukeutuu oikein. Jos keli näyttää kirkastuvan vasta iltapäivällä, aamupäivän voi viettää vaikka Ukko-Kolin rinnealueelle rakennetulla frisbeegolfradalla. Vaaramaiseman korkeuseroja hyödyntävällä radalla saa kivuta ihan kunnolla. Jos kipuamista ei enää jaksa, frisbeegolfata voi myös esimerkiksi Kolin kylässä. Siellä voi pelata myös minigolfia.

Koli on muutakin kuin patikointia

Aina sää ei kerta kaikkiaan suosi patikointia. Kolin huipuille pääsee onneksi helposti myös hyödyntäen vaikkapa ilmaista kiskohissiä, joka vie pysäköintialueelta ylös luontokeskus Ukon ja Break Sokos Hotel Kolin pihaan. Täältä Ukko-Kolin näköalapaikalle on vain pieni nousu, ja portaiden sijaan voi valita myös esteettömän polun.

Huonolla kelillä houkuttelee myös hotellin maisemakylpylä, josta valoisaan aikaan avautuu huikea näkymä Pielisen selälle. Erityisen mukavaa on nautiskella syksyn kirpeydessä lämpimistä ulkoaltaista. Sateen ropina kuulostaa tunnelmalliselta. Ilta-aikaan vain aikuisille tarkoitetussa kylpylässä on muutenkin miellyttävää rentouttaa kiipeämisestä jäykistyneitä jäseniä. Väsyneille jaloille on omat jalkakylpypisteensä.

Näköalaa voi ihastella sateelta suojassa myös hotellin Grill it -maisemaravintolasta, jonka isot ikkunat avautuvat kohti Pielisen hopeista selkää. Hyvää ruokaa on helppo löytää Kolilla muual­takin, esimerkiksi Kolin Ryynäsestä alhaalla kylässä. Kelpo muikkuannoksen saa myös Kolin Kylä -hotellin Tervaskanto-ravintolasta. Jälkkäriksi maistuvat köyhät ritarit.

3 x haastetta kaipaavalle

Pidempää patikointia kaipaava suuntaa Herajärven kierrokselle, jonka voi tehdä valitusta kulkureitistä riippuen lyhyimmillään 30 ja pisimmillään 61 kilometrin pituisena. Lyhytkin reitti kannattaa jakaa kahdelle päivälle ja yöpyä taukotuvassa.

Kolin maisemissa pääsee myös juoksemaan. Lokakuussa Kolilla juostaan perinteinen Vaarojen maraton, jossa voi toki valita täyden matkan sijaan myös puolikkaan maratonin tai vaikka seitsemän kilometrin Vaarojen pyrähdyksen. Suosittu tapahtuma myydään vuosittain nopeasti loppuun.

Jääjuoksutapahtumassa helmikuussa juostaan luonnollisesti jäällä, eli seitsemän kilometrin pituisella Koli-Vuonislahti-jäätiellä. Se on Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Arctic Ice Road Run -tapahtumassa voi valita 14, 28 tai 42 kilometrin matkan.

Lähde: Anna.