Arvostettu brittitutkija Keir Giles Ylen haastattelussa: Venäjä ei ole tajunnut menettäneensä suurvalta-asemansa, ja nyt siitä kärsivät kaikki
Gilesin mukaan ajatukseen suurvallasta kuuluu Venäjällä kolme asiaa: puskurivyöhykkeen rakentaminen sen ja länsimaiden välille, veto-oikeus kansainvälisissä päätöksissä ja erivapaus poiketa yhteisistä säännöistä.
Venäjän ongelma on se, ettei maa ole kohdannut hetkeä, jolloin se olisi tajunnut menettäneensä suurvalta-asemansa. Nyt tästä ajatusharhasta kärsii koko maailma.
Tätä mieltä on Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija Keir Giles, joka on tehnyt monipuolisen uran Neuvostoliitossa ja Venäjällä.
Giles on toiminut niin liikemiehenä, BBC:n toimittajana kuin verokonsulttina Venäjällä 1990-luvulla. Hän siirtyi tutkijaksi 2000-luvun alussa, jonka jälkeen hän on kirjoittanut useita teoksia Venäjästä.
Kolme vuotta sitten hän julkaisi teoksensa Moscow Rules, jota useat ulkopolitiikan ammattilaiset nimittivät yhdeksi merkittävimmistä siihen asti julkaistuista Venäjä-analyyseistä. Teoksessaan Giles pyrki vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä väärinkäsitykset Venäjästä ovat kaikista kohtalokkaimpia muille maille.
– Venäjän ongelma on se, että se ei ole käsitellyt suurvalta-aseman menettämistä samalla tavalla kuin muut entiset imperiumit ovat tehneet, Giles sanoo nyt Ylelle.
Entisistä imperiumeista esimerkiksi Iso-Britannia ja Ranska ovat kohdanneet historiassaan käännekohtia, joissa maat ovat tajunneet menettäneensä entisen valta-asemansa maailmassa.
Iso-Britannialle tämä tapahtui Suezin kriisin aikana vuonna 1956, jolloin kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pakottivat brittijoukot pois kanavalta.
Brittijoukkojen valtausyrityksen taustalla oli Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin ilmoitus kansallistaa Suezin kanava, jota britit ja ranskalaiset olivat siihen asti hallinneet.
Ranskalla vastaava hetki tuli vastaan Algeriassa vuonna 1962, jolloin entinen siirtomaa itsenäistyi isäntävaltiosta.
– Venäjä ei ole kärsinyt tappiota, joka toisi esille maan valta-aseman rajoitukset. Sen sijaan he pitävät muun muassa Tšetšenian, Syyrian ja jopa Kazakstanin interventiota esimerkkeinä oman valta-aseman säilyttämisestä maailmassa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi olla ensimmäinen askel maan ajattelutavan muuttumisessa. Giles korostaa, että muutos on ollut entisissä suurvalloissa hidasta, ja olisi sitä myös Venäjällä.
Tappio auttaisi Venäjää muuttumaan
Sota Ukrainassa on kaikkea muuta kuin ohi. Vaikka Venäjä ei ole onnistunut alkuperäisissä tavoitteissaan, se on silti vallannut laajoja alueita naapurimaastaan Ukrainasta.
Tutkija Giles suhtautuu kriittisesti arvioihin, joiden mukaan Ukraina voittaa sodan. Hänen mukaansa Ukrainalla on vielä pitkä tie menestykseen.
– Ukrainan mahdollisuuksiin liittyy paljon optimismia. Täytyy kuitenkin muistaa, että Venäjällä on pitkä historia sodista, jotka ovat alkaneet katastrofaalisesti, mutta sitten päätyneet vastustajan murskaamiseen ylivoiman avulla.
Venäjän sotajoukot ovatkin viime viikkoina edenneet Itä-Ukrainassa hitaasti. Eri asiantuntijoiden mukaan Ukraina tarvitsisi pitkän kantaman aseita kääntämään sodan suuntaa.
Lähde: yle.fi