Hengityssuojain naamalle ja eväspussi käteen – Tällaista on nyt lentomatkustaminen Amerikasta Eurooppaan

Atlantin ylittävälle lennolle saapui kymmenen matkustajaa, heidän joukossaan Ylen kirjeenvaihtaja.

WASHINGTON/LONTOO Ilta-auringon vaakasäteet tunkevat siiven takaa matkustamoon, josta valot on himmennetty. 

Kello on 19 paikallista aikaa ja kone on juuri noussut täyteen korkeuteensa. Matka kestää penkin selkänojaan upotetun kuvaruudun mukaan reilut kuusi tuntia. 

Istun omalla penkkirivilläni kuten kaikki muutkin British Airwaysin lennolla 216 Washingtonista Lontooseen. Matkustajat on laitettu riveille 21–27. Konetyyppi on Boeing 787, jonka 40 penkkiriville mahtuisi 360 matkustajaa. 

Meitä on laskujeni mukaan vain kymmenen. 

Ilman maskia ei asiaa Eurooppaan

Lentokoneessa tunnelma on rauhallinen, mutta hivenen varautunut tai hämmentynyt. Amerikkalaisille tyypillistä läpänheittoa ei tule mistään suunnasta matkustamoa.

Osa pitää maskia koko matkan ajan, muut riisuivat sen istuuduttuaan. Vessassa kukaan ei tohdi käydä ilman sitä. 

Turvamääräyksiä noudatetaan tunnontarkasti. Koneeseen ei työnnytty sisään niin kuin koronaa edeltävinä aikoina tehtiin, vaan kukin odotti vuoroaan kuuden jalan eli 182 sentin turvaväliä kunnioittaen.

Matkalle lähteneillä on painava syy poistua maasta, koska takaisinpääsyn ajankohdasta ei ole varmuutta ja Euroopan päässä on edessä kahden viikon karanteeni. Pelkkiä lomailijoita tai sairautta oireilevia ei joukossa ole. 

Niukka ateria paperipussissa

Vähäväkistä joukkoamme palvelee kolme lentoemäntää ja kaksi stuerttia. Heitä eivät tällä lennolla ainakaan perinteiset alan hommat paina. Palvelua on supistettu. Ruoka-ateriakin sujautettiin matkustajille jo lähtiessä käteen. 

Paperipussissa on vesipullo ja pieni croissant, muutama suolakeksi, pari makeampaa keksiä ja pala suklaata. Juotavaa voi halutessaan pyytää lisää. Näillä eväillä on pärjättävä Eurooppaan saakka. 

Yksinäinen koira ruumassa 

Yksi kanssamatkustajistani on englantilainen Steven. Hän istuu kolme penkkiriviä edessäni.

Juttelimme portilla vaaditun sosiaalisen etäisyyden säilyttäen. Jouduin välillä höristämään korviani kuullakseni, mitä hän hengityssuojaimen takaa viesti. 

Hän kertoi asuneensa vuosikymmeniä Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla ja muuttavansa tällä lennolla takaisin kotimaahansa eläkepäiviään viettämään. 

– Lopetin työurani vuodenvaihteessa ja aloin sen jälkeen suunnitella tätä muuttoa. Ihme kyllä kaikki toteutui koronasta huolimatta suunnitelmien mukaan, hän jutteli. 

Häntä jännitti, miten hänen ruumahäkkiin joutunut koiransa selviää vajaan seitsemän tunnin lennosta.

– Siellä on varmasti kovin yksinäistä ja synkkää, Steven arveli.

Lentoja huomattavasti vähemmän 

Dullesin kansainvälisen lentoaseman kautta kulki viime vuonna 24,7 miljoonaa matkustajaa. Suomalais-amerikkalaisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnitteleman terminaalirakennuksen lähtöhallissa oli tuolloin välillä tungosta. Nyt siellä oli vain kourallinen ihmisiä. 

Lentomatkailu on yksi koronasta pahimmin kärsineistä aloista. Maailman suurimmilla markkinoilla Yhdysvalloissa kansainvälisten lentojen määrä putosi maaliskuussa 72 prosenttia edellisvuodesta.(siirryt toiseen palveluun)

Maan sisäisiä lentoja supistettiin selvästi vähemmän, 18 prosenttia, mikä selittyy presidentti Donald Trumpin asettamilla kansainvälisillä matkustuskielloilla. Yhdysvalloista pääsee kuka tahansa lähtemään pois, mutta toisinpäin sisään eivät pääse kuin oman maan kansalaiset ja pysyvän oleskelu- ja työluvan haltijat. 

Huhtikuusta lähtien tosin Yhdysvaltain sisäisiäkin lentoja on peruttu lisää. (siirryt toiseen palveluun)

Reittejä muutellaan tilanteen mukaan 

Hankin lippuni Finnairilta. Sillä olisi normaalioloissa lennetty ensin American Airlinesilla Washingtonista New Yorkiin, mistä olisi jatkettu suoralla Finnairin lennolla Helsinkiin. 

Yhtiöt ovat matkustajien kaikottua lisänneet yhteistyötään. Lensinkin nyt British Airwaysilla Lontooseen ja vasta sieltä Finnairilla. 

Edellisenä päivänä näytti siltä, että lentomme hakisi matkustajia Floridasta saakka, mutta useamman tunnin kestävältä mutkalta vältyttiin. En kuitenkaan pystynyt tekemään lähtöselvitystä netissä kuin Lontooseen saakka, koska myös jatkolentoja sieltä Helsinkiin justeerattiin. 

Selvittelyssä kentällä meni lähes tunti, mutta se ei tuntunut hermostuttavalta niin kuin tällaiset asiat Washingtonissa ennen koronaa tuntuivat. Olin ajoissa paikalla ja lentokenttävirkailijat olivat ystävällisiä. Koneeseen olisi päästetty sisään vielä viime tipassa. 

Vain kolme saapuvaa lentoa 

Ennen lentoa virkailija neuvoi hakemaan omaa evästä terminaalin alemmasta tulokerroksesta. Siellä oli kaksi kahvilaa avoinna.

Tulohalli ammotti tyhjyyttään. Siellä on yleensä vuorokauden ympäri paljon väkeä laukkujaan kärttämässä. 

Ilmoitustaulun mukaan Dullesiin oli laskeutunut vain kolme lentoa. Dohasta, Frankfurtista ja Lontoosta. Matkalaukkuhihnaa vartioiva työntekijä torkkui tyhjällä penkkirivillä. 

Muzak on vaiennut 

Turvatarkastuksessa ei ollut jonoa. Läpivalaisulaitteiden ympärillä seisoskeli kuusi Yhdysvaltain liikenneturvallisuusviraston TSA:n työntekijää. 

B-lähtöterminaaliin vievässä junassa ei ollut kuin lentomme miehistöä. Lähtöterminaalissa oli avoinna yksi lehtiä ja perustarvikkeita myyvä liike ja Wendy´sin pikaruokakioski. 

Kaikki muut liikkeet pari sataa metriä pitkällä käytävällä olivat suljettuina. Käytävän lattia välkehti vahauksen jäljiltä.

Terminaalissa ei soinut taustamusiikkia, niin sanottua muzakia eli varta vasten tänne tehtyä kevytjazzia. Turvallisuuskuulutuksiakin tuli harvakseltaan. COVID-19:sta varoitettiin vain kylteissä.

Apteekki palvelee kahvittelijoitakin 

Kirkas aamuaurinko tervehti meitä jo runsaasti ennen Lontooseen saapumista. Aamiaista ei ollut saatavilla koneessa eikä liioin Heathrow’n kentälläkään. Koko kakkosterminaalissa oli avoinna vain yksi apteekki, josta sai kahvia ja naposteltavaa. 

Matkustajia oli kuitenkin jo aamutuimaan huomattavasti enemmän kuin Dullesissa. Jonoja ei sentään missään ollut. Passintarkastus oli pelkkä läpihuutojuttu.

Istuin Finnairin 144-paikkaisessa Airbus-koneessa arviolta 30 muun matkustajan kanssa. Omaa riviään kukaan ei saanut, mutta vähintään yksi istuin matkustajien välillä oli. 

Tälläkin lennolla kaikilla matkustajilla ja lentoemännillä oli hengityssuojain ainakin liikkuessaan päällä. Ateriaksi sai pikkuleivän ja vesipullon. 

Täytin Helsinki-Vantaalla henkilötietokaavakkeen, minkä jälkeen THL:n vapaaehtoiset muutaman kysymyksen jälkeen opastivat kohti kotikaranteenia. 

Helsinki kylpee auringossa. Töölönlahdella näyttää paistattelevan päivää runsaasti ihmisiä, jotka ovat lähellä toisiaan. Ensivaikutelma on, että täällä on rennompi suhtautuminen koronaan kuin Washingtonissa. Maskeja ei näytä olevan juuri kellään.

 

Lähteet: yle.fi