Kuusamolainen kalamies siedättää itsensä hyttysiä vastaan omituisella operaatiolla – konstia ei voi suositella, mutta se näyttää toimivan

Nauti alkukesästä, sillä viimeistään juhannusviikolla alkaa verenhimoinen ininä.

Kaverin kanssa kalalla. Auringonvalo houkuttelee ötökät ilmoille Käsivarren tunturijärvellä. 

Pekka Ervasti

Kämpillä, joille minä eräreissuja teen, vallitsee korkea ulkoaktiviteettien taso alkukesästä. Halkoja pilkotaan, huusseja tyhjennetään ja verkkoja selvitellään.

Mikä on hääriessä, kun ilma on raikas ja lämpötila ulkotyöläiselle armollisissa lukemissa.

Pohjoisilla leveysasteilla kaikki muuttuu viimeistään juhannusviikolla – etelämpänä tietysti aikaisemmin.

Suunnilleen suopursun kukkiessa ahnaiden verenimijöiden parvet nousevat kuin pommikonelaivueet läheisiltä kosteikoilta ja tekevät eräelämästä kemiallis-teknistä torjuntataistelua. Hyttysinvaasio on mahdoton estää. Siihen pitää nöyrästi sopeutua, muuten ei villiin luontoon ole asiaa.

Olen aina kateellisena seurannut, kuinka tyynesti alkuasukkaat suhtautuvat itikoihin. Istuin kerran tulilla paikallisen poromiehen kanssa, jonka paljaalla päälaella kymmenet sääsket suorittivat poraustoimenpiteitä. Ukko ei ollut moksiskaan. Pari kertaa leipälapion kokoinen kämmen huitaisi otsan puhtaaksi, mutta puheen porina jatkui ilman keskeytystä.

Itikat nauttivat kärsät ojossa ilmaisbuffetista ja nousevat aterioinnin jälkeen punaisen pulleina teltan kattoon ruokalevolle.

Kalakaverini Tumppa on kehittänyt oman siedätyshoidon. Räkkäkauden alussa hän ryömii telttaan kalsarisillaan ja jättää oviluukun sepposelleen. Kun sisällä on riittävästi hyttysiä, Tumppa vetää oviläpän kiinni. Itikat nauttivat kärsät ojossa ilmaisbuffetista ja nousevat aterioinnin jälkeen punaisen pulleina teltan kattoon ruokalevolle.

Kun ininä vaimenee, Tumppa tietää ravinneensa kaikki nälkäiset vieraat ja astuu ulos teltasta kroppa täynnä pieniä punaisia läikkiä. Sen jälkeen paukamia ei koko kesän aikana nousekaan. Luomupohjainen vastustuskyky säilyy sen sesongin, kunnes omituinen operaatio täytyy toistaa seuraavana vuonna.

Tumpan konstia ei kukaan vastuuntuntoinen kansalainen voi toiselle suositella, mutta todistettavasti se näyttää toimivan ainakin yhden kuusamolaisen luontaistohtorin kohdalla.

Kemialliset karkottimet ovat nykyään kohtuullisen hyviä, vaikka tehokkaimpia viidakkomyrkkyjä ei enää saa edes kaupitella. Jotenkin ohvin holvaaminen iholle tuntuu kuitenkin vastenmieliseltä varsinkin, jos viettää paljon aikaa ulkosalla.

Hyttysverkko leveälierisen hatun päällä ja muuten peittävät vaatteet ovat oma ratkaisuni pahimpaan räkkään. Tenojokivarressa olen nähnyt sellaisenkin modifikaation, että verkkoon on tehty nahkanpalasella vahvistettu reikä suun seutuville. Reikään voi eräjorma tarvittaessa sujauttaa savukkeen, piipun varren tai pillin siitä riippuen, millaista dopingia juuri sillä hetkellä kaipaa.

Kalamies hiipii rantakivelle ja heittää oman hyönteisjäljitelmänsä joukon jatkoksi.

Loppukesästä hyttysparvet alkavat harveta. Kahvitauolla voileipä ei enää peitykään hyönteisiin, kun sitä kuljettaa repusta ääntä kohti. Pommikonelaivueiden raivoisa jyrinä vaimenee siedettäväksi taustaininäksi. Metsässä ja vesien äärellä voi taas liikkua ilman hyttysverkkoa tai myrkkysumutteita.

Alkaa toisenlaisten hyönteisten aika.

Kalastaja odottaa vesiperhosten ja erilaisten korentojen ilmestymistä veden kalvolle. Se kertoo, että pintaperhokausi on näppeimmillään.

Kun aurinko nousee tunturin takaa ja lämmittää gininkirkasta järven pintaa, vesiötökät kuoriutuvat pöristelemöön pinnalle. Siellä täällä näkyy pian tuikkeja, kun harrit ja raudut napsivat hiukopaloja veden kalvolta.

Kalamies hiipii rantakivelle ja heittää oman hyönteisjäljitelmänsä joukon jatkoksi.

Eikä hyttysistäkään ole haittaa.

Lähde MT