Opettajat ovat nyt pulassa tekoälyn kanssa – Näin ovelilla kikoilla nuoret nyt huijaavat

Tekoälyn avulla tuotettujen koulutöiden määrä ”räjähti” kevään aikana, kertoo äidinkielenopettaja Jessi Jokelainen.

Essi Myllyoja HS

TÄNÄ KEVÄÄNÄ kuopiolainen opettaja  huomasi, että joidenkin oppilaiden kirjalliset tuotokset paranivat yllättävästi.

Ilo oppilaiden kehittymisestä vaihtui nopeasti pettymykseen, kun yläkoulussa elämänkatsomustietoa opettava Nissinen alkoi epäillä, että tekstit olivatkin tekoälyn tuottamia.

Helsingin Sanomissa julkaistiin hiljattain Nissise, jossa hän vaati, että kouluissa pitää laatia pelisäännöt tekoälyn käyttöön. Nissinen myös toivoi opettajille koulutusta tekoälystä.

Myös oululainen äidinkielenopettaja havaitsi vuodenvaihteessa, että osa hänen oppilaistaan oli löytänyt Chat GPT -tekoälyn.

Kun Jokelainen teetti oppilaillaan esitelmiä tai tiedonhakutehtäviä, joidenkin tehtävät valmistuivat hämmästyttävän nopeasti. Teksti ei kuitenkaan ollut oppilaille tyypillistä, ja joukossa saattoi olla räikeitä asiavirheitä.

”Saatettiin esimerkiksi väittää, että  on kirjoittanut teoksen Miestä ei voi raiskata”, Jokelainen kertoo.

Miestä ei voi raiskata on  romaani.

CHAT GPT -TEKOÄLYOHJELMA on koulutettu valtavalla tietomäärällä, mutta suomenkielisessä versiossa on vielä puutteita. Toistaiseksi riippuu siis paljon asiasta, miten luotettavaa tekoälyn tarjoama tieto on.

Jos pelisääntöjä ei ole, oppilaille voi myös olla epäselvää, miksi esimerkiksi googlettaminen on sallittua, mutta tekoälyn käyttö ei.

”Joistakin aiheista tekoäly voi tuottaa jo täysin paikkansa pitävää tietoa, mutta jos oppilas ei joudu etsimään itse vastauksia eri lähteistä ja tuottamaan omin avuin tekstiä, oppimisprosessi jää vajaaksi”, Tomi Nissinen sanoo.

Toistaiseksi Nissiselle on tullut eteen vasta muutamia tapauksia, joissa hän on epäillyt tekstin tuottajaksi oppilaan sijasta tekoälyä. Jessi Jokelaiselle tapauksia on kuitenkin tullut vastaan jo kymmeniä. Kevään mittaan tilanne Jokelaisen mukaan suorastaan ”räjähti”.

”Oppilaita on pitänyt alkaa jo muistuttaa, että tekoälyn tuottaman tekstin suora kopioiminen on plagiointia ja johtaa automaattisesti hylkäämiseen”, Jokelainen kertoo.

NISSINEN ja Jokelainen eivät ole ainoita opettajia, jotka ovat olleet pulassa tekoälyn kanssa. Heidän mukaansa asiasta on keskusteltu viime aikoina paljon opettajien omilla foorumeilla.

Myös opettajien ammattijärjestön OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö kertoo, että tekoäly mietityttää nyt kovasti opettajia.

Salon mukaan ilmiö on kuitenkin niin tuore, että siihen on havahduttu kouluissa vasta kuluvan kevään aikana. Yhteisiä sääntöjä ei ole ehditty luoda.

Myös niin sekä oppilaiden että opettajien tiedoissa ja taidoissa tekoälyn suhteen on vielä isoja eroja. Osa käyttää tekoälyä jo harjaantuneesti, osa ei ole vielä kokeillutkaan.

Opettajien osaaminen on toistaiseksi ollut pitkälti oman aktiivisuuden varassa, sillä koulutusta tekoälystä on ehditty tarjota opettajille vasta harvassa koulussa.

”Tekoäly ei ole menossa minnekään, eikä koulu voi jättäytyä muun yhteiskunnan kehityksestä.”

JAAKKO SALON mukaan Suomessa opettajien peruskoulutus on korkeatasoista, mutta täydennyskoulutuksen järjestämisessä on parantamisen varaa.

”Ehdottomasti tämä on nyt asia, jossa opettajat tarvitsivat nopeasti koulutusta. Tekoäly ei ole menossa minnekään, eikä koulu voi jättäytyä muun yhteiskunnan kehityksestä.”

Joissakin kouluissa vilppiyritykset on yritetty torpata palaamalla vanhoihin toimintamalleihin. Esimerkiksi arviointiin vaikuttavia töitä tai kokeita ei ole saanut enää suorittaa itsenäisesti, vaan ne on pitänyt tehdä luokkahuoneessa. Tai sitten tietokoneen sijasta tehtävät onkin pitänyt tehdä kynällä paperille.

Salo näkee tämän kuitenkin vähän askeleena taaksepäin.

”Parhaimmillaan digitalisaatio on luonteva osa koulua. Opettajilla tulisi olla valmiudet hyödyntää työssään niin tekoälyn mahdollisuuksia kuin ehkäistä siitä johtuvia haittoja.”

TOMI NISSINEN ei ole ehtinyt vielä saada tekoälyoppia työnantajaltaan, mutta perusopetuksen digimentorina Kuopion kaupungilla työskentelevä on kuitenkin kierrellyt kevään aikana kaupungin yläkouluissa perehdyttämässä opettajia tekoälyn saloihin.

Kattainen kertoo, että opettajien kanssa on käyty läpi ”ihan perusjuttuja” kuten mikä tekoäly on ja mitä sillä voi tehdä.

Kattaisen mukaan opettajien suhtautuminen tekoälyyn on ollut vaihtelevaa. Osa on hyvinkin kiinnostuneita sen mahdollisuuksista, osa haluaa vielä seurata, onko kyse vain ohimenevästä villityksestä vai asiasta, joka todella pitää ottaa haltuun.

”Osa taas voi tuntea myös väsymystä: voi ei, taasko uusi asia, joka pitää opetella juuri, kun päästiin koronasta ja etäopetuksen haasteista.”

KUUMA PUHEENAIHE koulutuksissa on tietenkin ollut myös se, miten opettaja voi tunnistaa, onko teksti oppilaan itsensä vai tekoälyn tuottamaa.

”Se voikin olla tosi vaikeaa”, Kattainen toteaa.

Kattaisen mukaan opettajat tuntevat useimmiten hyvin oppilaansa ja tunnistavat kyllä, jos teksti poikkeaa yhtäkkiä paljon oppilaan aiemmasta tasosta tai tyylistä. Tekoälyä voi kuitenkin pyytää ”huonontamaan” tekstiä esimerkiksi lisäämällä sinne yhdyssana- tai kielioppivirheitä.

”Jotkut nuoret voivat olla aika fiksuja näissä ja vinkit leviävät nopeasti oppilaiden omissa sosiaalisen median kanavissa.”

OPETTAJILLA ON ollut käytössään työkaluja, jotka tunnistavat, jos teksti on plagiaatti netistä. Nämä työkalut eivät kuitenkaan tunnista tekoälyn tuottamaa tekstiä.

Tekoäly voi antaa pyyntöä vain hiukan varioimalla samasta asiasta monta erilaista lopputulosta, jolloin oppilaiden vastaukset voivat olla keskenään erilaisia vaikka koko luokka olisi turvautunut tekoälyyn.

Tomi Nissinen esitti mielipidekirjoituksessaan huolensa siitä, että opettajan keinot osoittaa oppilaan vilunkipeli voivat olla vähissä.

Tähän Kattainen on antanut opettajille neuvoksi, että jos alkaa epäillä oppilasta tekoälyn käytöstä, oppilasta voi pyytää esimerkiksi avaamaan kirjoittamaansa tarkemmin tai selittämään asian uudestaan omin sanoin.

”Sitten jos oppilas osaa niin tehdä, jotain oppimista on todennäköisesti kuitenkin tapahtunut, vaikka teksti olisikin tekoälyn tuottamaa.”

Henrikki Kattaisen mielestä opettajien pitäisi nyt miettiä, miten tekoälyä voi hyödyntää opetuksessa, sillä hän ei usko, että sen käyttämistä voi täysin estääkään.

Opettaja voi esimerkiksi antaa luvan käyttää tekoälyä, mutta muistuttaa oppilaita siitä, että faktojen pitää olla oikein ja ne pitää tarkistaa muistakin lähteistä.

”Tällaisessa prosessissa voisi kuvitella jo tapahtuvan oppimistakin.”

TOMI NISSINEN on ajatellut, että ensi syksynä hän sallii jo oppilailleen tekoälyn käytön, mutta tehtävänantojen pitää olla silloin monimutkaisempia niin, että oppilaat joutuvat itsekin näkemään vaivaa.

”Se kuitenkin asettaa vielä tässä vaiheessa oppilaat eriarvoiseen asemaan, koska kaikki eivät vielä osaa käyttää tekoälyä”, Nissinen sanoo.

Jessi Jokelaisen mielestä opettajien lisäksi oppia tekoälystä tarvitsevatkin nyt myös oppilaat. Jokelaisesta tekoälyn yleistyminen korostaa entisestään myös medialukutaidon merkitystä.

”Lapsilla tai nuorilla ei ole vielä sellaista osaamista, että he kykenisivät tunnistamaan, sisältääkö tekoälyn tuottama teksti virheitä tai jopa täysin valheellista tietoa”, Jokelainen sanoo.

HENRIKKI KATTAISESTA tekoälyä pitäisi lähestyä nyt kouluissa ennen kaikkea realistisesti: sen mahdollisuudet ja ongelmat tunnistaen.

Parhaimmillaan tekoälystä voi olla opettajille myös hyötyä, ja he voivat itsekin turvautua sen apuun vaikkapa tehtävien laatimisissa.

”Missään tapauksessa koulu ei voi ohittaa tätä ilmiötä. Oppilaita opetetaan kuitenkin tätä yhteiskuntaa, ei koulua varten.”

Lähde HS