”Passikauppa on superrikkaiden skene” – tutkijan mukaan toisella passilla turvataan selustaa pahan päivän varalle
Passikaupan taustalta löytyy yritys, joka listaa maailman passit paremmuusjärjestykseen.
Venäläisen oligarkin Gennadi Timtšenkon Suomen passiin liittyviä kiemuroita on seurattu tiiviisti viime aikoina. Putinin lähipiiriin kuuluva Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden nopealla aikataululla vuonna 1999. Helsingin Sanomien mukaan Suomen kansalaisuus saattoi suojata Timtšenkoa EU:n pakotelistaukselta kevääseen 2022 asti.
Suomen passista näyttäisi siis olevan hänelle hyötyä.
Samaan suuntaan viittaa indeksi, jossa yli 200 valtion passit asetetaan paremmuusjärjestykseen. Suomen passi on vuodesta toiseen listan kärkipäässä. Tammikuussa julkaistulla vuoden 2023 listalla Suomen sijoitus on neljäs.
Passi-indeksi laaditaan sen perusteella, kuinka moneen maahan passilla pääsee ilman viisumia. Suomen passilla tällaisia maita on 189. Parhaat eli Japanin ja Singaporen passit avaavat ovet 193 maahan.
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen pitää passi-indeksiä siinä mielessä tasa-arvoisena, ettei se erottele maita esimerkiksi koon, vaurauden tai poliittisen järjestelmän mukaan. Jokainen maa, johon pääsee ilman viisumia, antaa yhden pisteen. Toisenlaistakin suhtautumista saattaa silti olla.
– Minun kaltaiselle maailmanmatkaajalle on tärkeää, pääsenkö Karibian pikkuvaltioihin tai Itä-Afrikkaan. Silti epäilen, että esimerkiksi oligarkille, joka suunnittelee kakkosasuntoa tai haluaa suojata omaisuuttaan, jotkut maat ovat toisia tärkeämpiä. Lontooseen on mukavampi päästä kuin vaikkapa Keski-Afrikan tasavaltaan.
Esimerkiksi Timtšenkolle EU-maiden ovet avaava Suomen passi on mahdollistanut liikkumisen länteen senkin jälkeen, kun se ei enää olisi ollut mahdollista Venäjän passilla.
Mutta onko Venäjän passin voima romahtunut sodan myötä?
Passien ranking-listalla Venäjän sijoitus on keskivaiheilla. Venäjän passilla pääsee viisumitta 118 maahan. Se oikeuttaa sijaan 51, kun listan viimeisen, Afganistanin, sijoitus on 110.
Kiinnostavaa on se, että Venäjän sijoitus passirankingissä ei ole viime vuosina juurikaan muuttunut. Vuonna 2021 eli ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainaan Venäjä oli sijalla 52. Vuonna 2013 eli ennen Krimin valtausta sijoitus oli 48.
Professori Teivaisen mukaan tulosta selittää se, että samalla kun länsi sulkee ovia Venäjältä, se pyrkii avaamaan niitä muualla.
– Me Länsi-Euroopassa ajatellaan helposti, että Venäjä on eristetty. Siellä tehdään kuitenkin ahkerasti töitä muun muassa Afrikan suuntaan viisumivapauden laajentamiseksi.
Passien listaaja auttaa myös hankkimaan sellaisen
Passi-indeksin taustalla on sveitsiläinen lakiasiaintoimisto Henley & Partners. Se mainostaa itseään maailman johtavana yrityksenä alalla, jossa järjestetään ”investoinnilla asumisoikeus ja kansalaisuus”.
Henley & Partners siis paitsi listaa passeja paremmuusjärjestykseen myös auttaa hankkimaan sellaisen.
Firman taustoja selvittänyt toimittaja Jani Kaaro kirjoittaa, kuinka pieni lakiasiaintoimisto laajeni nopeasti sen jälkeen, kun se 2000-luvun alussa sai asiakkaakseen kääpiövaltio St. Kitts ja Nevisin. Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio oli vuonna 1984 perustanut ohjelman, jonka kautta saattoi ostaa sen passin ja kansalaisuuden. Ne eivät kuitenkaan käyneet kaupaksi, kunnes Henley & Partners kirjoitti ohjelman uusiksi. Sääntöjä helpotettiin niin, ettei passin ja kansalaisuuden saadakseen tarvinnut edes käydä St. Kitts ja Nevisissä. Riitti, kun sijoitti saarivaltioon 250 000 dollaria.
Toiminta saattaa vaikuttaa ihmeen kevytmieliseltä. Kansalaisuuteen liitetään mielellään historiaa ja tunnearvoja.
– Siinä kaupallistetaan arvoja, jotka ovat toisille pyhiä, professori Teivainen tiivistää.
Esimerkiksi Suomessa passi onkin varsin tiukasti säädelty asiakirja.
Karibialla asiaan suhtaudutaan Teivaisen mukaan eri tavalla.
– Pienet saarivaltiot ovat tottuneet kaupallistamaan suvereniteettiaan. Ne ovat hyviä myymään ääntään YK:n turvaneuvoston jäsenyysäänestyksissä, Fifassa tai valaanpyyntikomissiossa. Passikauppa on osa tätä kokonaisuutta.
Passikauppa ei tosin ole vain Karibian alueen erikoisuus. Vastaavaa löytyy myös muun muassa EU:n sisältä.
– Maltassa passikauppaa on harrastettu jo pitkään. Se on EU:lle ongelma, sillä passilla pääsee vapaasti muihin EU-maihin.
Maltan ohella myös Kyproksen ja Bulgarian niin kutsuttua kultaisen passin järjestelmää on koetettu suitsia. Osin siinä on myös onnistuttu.
Teivaisen mukaan passikaupan laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Euroopan parlamentin selvityksen mukaan vuosina 2011–2019 jopa 130 000 ihmistä sai rahalla EU:sta oleskeluluvan tai kansalaisuuden. Rahaa bisneksessä liikkui arviolta reilut 20 miljardia euroa.
”Passikauppa on superrikkaiden skene”
Koska passikauppaan liittyy vähintäänkin kohtalainen investointi, se ei ole aivan jokaisen harrastus.
– Passikauppa näkyy superrikkaiden skenessä. Siellä ostettuun passiin suhtaudutaan ylimääräisenä vakuutuksena tai riskienhallintamekanismina. Jos maa alkaa polttaa jalkojen alla, on kätevää olla toisen maan passi, jonne voi paeta, professori Teivainen sanoo.
Tähän liittyy myös passikaupan eettinen ongelma. Sitä voi käyttää rikollisiin tarkoituksiin tai kiertää esimerkiksi erilaisia pakotteita. Lisäksi se eriarvoistaa.
– Jos ilmiö laajenee, maailma muuttuu epätasa-arvoisemmaksi. Rikkaat pystyvät ostamaan liikkumisen vapauksia, johon köyhillä ei ole mahdollisuuksia.
Passikauppaa muistuttavaa toimintaa käydään jo nyt monissa läntisissä teollisuusmaissa. Yhdysvalloissa oleskeluluvan takaavan Green Cardin saa investoimalla maahan miljoona dollaria. Portugalissa Citizenship by Investment -ohjelma takaa viiden vuoden oleskeluluvan, jos sijoittaa sinne 1,5 miljoona euroa. Myös muun muassa Britannialla, Espanjalla ja Australialla on omat rikkaita suosivat ohjelmansa. Erään arvion mukaan jopa yli puolessa maailman valtioista on jonkinlainen investoinnilla asumisoikeus ja kansalaisuus -ohjelma.
Suomessa ei toistaiseksi ole ohituskaistaa oleskeluluvan, puhumattakaan kansalaisuuden suhteen. Rikkaiden houkuttelemisen sijaan teema saattaa nousta esiin, kun aletaan pohtia keinoja, miten houkutella maahan tiettyjä ammattiryhmiä. Auttaisiko ohituskaista esimerkiksi silloin, kun Suomi kilpailee kansainvälisillä markkinoilla sairaanhoitajista?
Lähde Yle.