Rosanna Ojala puhuu suoraan telinevoimistelun varjopuolista – rajuja loukkaantumiskierteitä ja valmentajia, jotka eivät ymmärrä teini-ikäisten elämää

Voimistelu on perinteisesti ollut hyvin valmentajajohtoinen laji. Jo varhain urheilija oppii, että valmentajan sana on laki. Mutta kun ikää kertyy ja alkaakin ajatella itse, voi ilmaantua ongelmia.

Maajoukkuevoimistelija Rosanna Ojala vertaa valmentajan ja valmennettavan suhdetta vanhemman ja lapsen suhteeseen.

– Molemmissa tapauksissa on varmasti vaikea siirtää osa päätäntävallasta lapselle. Aikuisen kokemuksella kun usein kuitenkin tietää, mikä nuorelle on parasta.

Lajissa, jossa normi on olla saman valmentajan valmennuksessa suurimman osan urastaan, Ojala on useaan otteeseen valinnut maisemanvaihdoksen. Joskus aloite on tullut häneltä itseltään, joskus ulkopuolelta.

Yli kaksikymmentä vuotta kestäneen kilpavoimistelijan uran aikana hän on ehtinyt kokea suomalaista, venäläistä, amerikkalaista, ruotsalaista ja tällä hetkellä unkarilaista valmennuskulttuuria.

– Valmentajan ja valmennettavan välinen suhde on erittäin intensiivinen, kun päivittäin viettää monta tuntia yhdessä salilla. On väistämätöntä, että tunteet joskus kuumenevat.

Rosanna Ojala tränar på barr.
Kun valmentaja on kävellyt pois epäonnistuneen kilpailusuorituksen jälkeen, Ojala on kokenut, että sanomatta jääneet sanat voivat satuttaa paljon enemmän kuin sanotut.

Lähde: yle.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Translate »