Suomessa on ”kohtuullisen paljon” huonokuntoista putkiverkostoa, ja Helsingin isänpäiväinen putkirikko voisi tapahtua missä tahansa
Helsingissä isänpäivänä sattunut putkirikko on poikkeuksellisen vakava. Suomen putkiverkostoissa on korjausvelkaa satojen miljoonien eurojen arvosta.
MATTIAS MATTILA
Helsingissä sunnuntaina tapahtunut putkirikkojen sarja nosti pinnalle kysymyksen Suomen putkiverkostojen kunnosta. Olisiko vastaava onnettomuus mahdollista muualla Suomessa?
Olisi se, toteaa Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n VVY:n toimitusjohtaja Osmo Seppälä. Putkiverkostojen kunto Suomessa ei ole kovin tarkkaan tiedossa.
– Huonokuntoista verkostoa löytyy kohtuullisen paljon. Noin 15 vuotta sitten päädyttiin arvioon, jonka mukaan kaikista vesijohdoista huonossa tai erittäin huonossa kunnossa oli kuusi prosenttia, ja viemäreistä vastaavasti 12 prosenttia.
Seppälä viittaa maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2008 tekemään vesihuoltoverkostojen saneeraustarvetta käsittelevään Yves-tutkimukseen.
Suomen putkiverkostoissa on vaihteleva määrä saneeraus- eli korjausvelkaa. Se tarkoittaa sitä, että ikänsä tai kuntonsa puolesta saneeraus olisi jo pitänyt tehdä, mutta sitä ei ole syystä tai toisesta tehty. Absoluuttista määrää ei Seppälän mukaan tiedä kukaan.
– Koko maassa saneerausvelkaa on kuitenkin satojen miljoonien eurojen arvosta, Seppälä toteaa.
Helsingin putkirikkojen kanssa isänpäivänä työllistynyt Helsingin seudun ympäristöpalveluiden vesihuollontoimialan osastonjohtaja Tommi Rantala totesi aiemmin Ylelle, että kaikki tuki olisi tervetullutta.
– Korjausvelkaan olisi syytä investoida enemmän ja perusinfrastruktuurista pitää huolta, Rantala sanoi.
Rantalan mukaan Helsingissä putkistoja uusitaan vuosittain 180–200 miljoonalla eurolla. Vesijohtoja ja muuta putkistoa pyritään uusimaan aina, kun kaupunki tekee katuremonttia tai muita vastaavia töitä.
– Erikseen putkistoja ei välttämättä kannata lähteä kaivelemaan, ellei sitä ole ihan pakko tehdä.
VVY:n Seppälän mukaan isompia tai pienempiä putkirikkoja sattuu kaikille vesilaitoksille – olipa syynä verkoston kunto tai ulkoiset tekijät, kuten katutöistä aiheutuvat vahingot.
– Tärkeintä on, että laitoksilla on kyky hoitaa häiriötilanteet kunnialla ja hyvin, että siihen on resurssit ja osaamista.
Oulussa vanhin putki on 120 vuotta vanha
Oulun Veden verkostopäällikkö Tero Kilpeläinen huomauttaa, ettei yksikään putkiverkosto ole sataprosenttisesti turvassa vahinkojen varalta. Niinpä putkirikkoja voi sattua Oulussa tai missä tahansa muualla, missä vettä tulee hanasta.
– Teoriassa kaikki on mahdollista siellä, missä on vesijohtoputkia.
Oulussa on Helsingin tapaan käytössä iäkkäämpiäkin putkia. Vahinkoja pyritään ennaltaehkäisemään saneerauksilla, mutta kuten todettu, korjausvelkaa kertyy koko ajan.
– Ristipaikat on pyritty saneeraamaan äkkiä, ettei isompia sattuisi. Saneerausta pyritään nopeuttamaan, jos havaitaan vikaa. Sillä tavalla on menty todella pitkään. Varmasti jokainen kaupunki tekee kaikkensa, ettei tällaista tapahtuisi.
Eikä se ole aina putkiston iästä kiinni. Tervekin putki voi saada vaurioita riittävän kovasta paineiskusta, joka aiheutuu nesteen virtausnopeuden äkillisestä muutoksesta. Juuri tästä HSY:n Rantala arveli olevan kyse Helsingin putkirikossa.
Kilpeläinen arvioi, että putkiverkostoissa putkien käyttöikä on vähintään 50 vuotta, mutta paljon vanhempiakin putkia on käytössä. Oulussa vanhin putki on vuodelta 1902 eli se on jo 120 vuotta vanha.
– Maailmalla – ja Suomessakin – on vielä sitäkin vanhempia putkia. Putki kestää hyvissä olosuhteissa tosi kauan, kunhan se on kestävistä materiaaleista hyvin rakennettu.
Helsingin putkirikkojen kaltaista ketjureaktiota ei ole tapahtunut Oulussa Kilpeläisen 20-vuotisen uran aikana.
– Valitettava tapaus. Harvoinhan tällaista sattuu.
Lähde yle.fi